perjantai 16. lokakuuta 2015

Äidin toive-elokuva(viisi tähteä)!

Näin ihanan ja ajatuksia herättävän leffan torstaina. Nimittäin Joonas Berghällin Äidin toive-dokkarin. Oli mahtavaa, että kerrankin keikan jälkeen EHDIN jäädä katsomaan jotakin. Kyseessä oli viiden vuoden työn vaatinut tunteikas projekti ja paikalla oli dokumenttielokuvan äitejä, mikä teki illasta poikkeuksellisen.

Elokuvassa siis kerrotaan 10 naisen tarina eri puolilta maailmaa. Se on jakanut kriitikkojen mielipiteitä. Totta on, että se on aika rankka ja keskittyy melko äärimmäisiin  ja järkyttäviinkin äitiyskokemuksiin(vakavasti sairas lapsi, kuolemaantuomittu poika, onnettomuudessa hukkunut poika, äärimmäinen köyhyys, stripparina työskentelevä äiti, insestin uhri jne). Mutta oli siinä myös toivoa. Välillä kerronta on hieman poukkoilevaa. Juuri kun on saanut kiinni yhdestä stoorista, nin hypätäänkin seuraavaan. Jotkut jäävät ohuemmiksi pintaraapaisuiksi kuin toiset. Osa tarinoista menee todellakin ihon alle. Sitten jäin myös miettimään, että mikä se äidin toive oikeastaan on? Punainen lanka? Antaa lapsille parempi elämä? Universaali itsestäänselvyys, jonka tiesi jo näkemättä elokuvaa. Mutta kyllä äidit ympäri maailman ansaitsevat tulla ylistetyksi, vaikka kliseisestikin.

Lopussa moni tarina saa onnellisen jatkumon. Kuvaus oli huippuluokkaa ja tunteikas musiikki hemmotteli aisteja. Leffan suolaa olivat astronautti Karen L. Nybergin hauskat leijumisvideot avaruudessa, sekä ihan leffan lopussa hetki, jolloin hän on taas kotona pienen poikansa luona ja tämä sanoo vihaavansa äitiään. (Koska tämä on ollut avaruusmatkalla puoli vuotta). Sitten Karen sanoo vain tiukasti, ettei ädille saa sanoa noin ja halaa poikaansa, joka lopulta pyytää anteeksi ja halaa takaisin. Oli mahtavaa sukeltaa eri tilanteisiin, kulttuureihin ja koteihin ja tehdä samalla pieni matka maailman ympäri.

Tarinoita yhdisti kulttuurista riippumaton äitien väkevä rakkaus ja sankarillisuus, mikä ehkä liikaakin korosti äitimyyttiä.  Mukana olisi voinut olla joku ei niin sankarillinen äiti. Tai olihan siellä syyllisyyttä kokevia ja poissa oleviakin äitejä. Mutta siis sellainen, jolle äitiys olisi vaikeaa tai joka ehkä jopa katuisi lapsen saamista. Sellaistahan ei saa sanoa ääneen. Äitiys on niin suuri asia, ja äidin rakkaus(tai rakkauden puute) joka tapauksessa niin suuria voimia, että aiheesta ei voi saada aikaan kuin suuria tunteita katsojassa.(Jollei ole täysin empatiakyvytön/tunteeton). Eli voin kertoa, että herkillä mentiin ja alusta loppuun saakka kyyneleet kihosivat silmiin. Kehotan siis ottamaan nessupaketin mukaan. Joku kriitikko sanoi, että tästä elokuvasta lähtee puhdistautuneena ja se on juuri näin. Viisi tähteä.

Leffan kutsuvierasnäytös järjestettiin torstaina Bio Rexissä. Näytös oli UNICEFin kanssa toteutettu, joten esimerkiksi UNICEFin hyvän tahdon lähettiläät Iina Kuustonen ja Jaakko Saariluoma istuivat edessäni. Ja näin, kuinka Jaakko pyyhki silmäkulmiaan useasti leffan aikana. Ihanan herkkä mies.
Elokuvan tähtiä, eli äitejä ja tyttäriä eri maista Bio Rexin lavalla.
 Oikealla on amerikkalainen astronautti Karen J. Nyberg, jonka sukujuuret juontavat Norjaan.



SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Blogger Template Created by pipdig