torstai 8. syyskuuta 2016

Tyttö nimeltä Varpu!

Kävin aamulla työn puolesta katsomassa ensi viikolla ensi-iltansa saavan Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan, jonka pääosissa nähdään Paula Vesala ja Linnea Skog.

Tässä leffan juoni pähkinänkuoressa(ei sisällä paljastuksia)

Tyttö nimeltä Varpu kertoo 12-vuotiaasta Varpusta (Linnea Skog), joka on jo kovaa vauhtia matkalla kohti aikuisuutta, ja äidistä (Paula Vesala), joka ei halua kasvaa isoksi. Varpu asuu kahdestaan äitinsä kanssa, eikä ole koskaan tavannut isäänsä. Eräänä iltana Varpu saa tarpeekseen ratsastuskavereistaan ja avuttomasta äidistään. Hän varastaa auton ja ajaa ylös pohjoiseen etsimään isäänsä, josta tietää ainoastaan nimen. Isä ei kuitenkaan ole aivan sellainen kuin hän olisi odottanut.

Kohtaaminen isän kanssa ja tämän yllättävä saapuminen Helsinkiin laukaisevat Varpun ja Sirun elämässä jotakin, mikä saa heidät molemmat ymmärtämään paikkansa suhteessa toisiinsa, ja maailmaan.    

Sympaattinen ja todenmakuinen leffa sai luonnollisestikin miettimään omaakin äitiyttä. Leffassa Varpun ja hänen äitinsä roolit ovat sekaisin. Onneksi en itse syyllisty (ainakaan tietoisesti) turvautumaan lapseen vaikeina hetkinä ja olen viime kädessä se turvallinen aikuinen, johon nojata. Paula Vesala on luonnonlahjakkuus kaikessa mitä tekee. Ilman virallista näyttelijäkoulutustakin hän ottaa keskenkasvuisen yksinhuoltajaäidin roolin omakseen. Ja tekee päälle mitä kauneimmat musiikit, jotka todellakin tukevat leffan tunnelmaa ja sanomaa.

Mutta miksi suomalaiset leffat ovat aina pohjavireeltään niin masentavia? Ymmärän melankolisen sielunmaiseman, ymmärrän inhorealismin, mutta miksi? Välillä tarvittaisiin vastavoimaa, eikö vaan? Varpussakin maisemat ovat syksyisen harmaat, töissä käydään betonilaatikossa ja tunnelma on surumielinen. Onneksi Varpussa ja hänen vanhempiensa hahmoissa ja asenteessa on sellaista vahvuutta ja toivoa, että ne läpäisevät tuon surun. Vahvinta Varpussa ovatkin näyttelijäsuoritukset. Tosin tarinakin ja käsikirjoitus ovat koskettavat.

Eli suosittelen leffaa lämpimästi. Se itketti ja nauratti ja jätti hyvän mielen.
Nyt leffa lähtee huomenna edustamaan Suomea Toronton Filmifestivaaleille. Toivotetaan onnea matkaan! Ja onnea myös upean ensiroolin tehneelle Linnea Skogille: Tästä tytöstä kuullaan vielä!

Linnea, minä ja Paula tänä aamuna leffateatteri Andorrassa.


SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Blogger Template Created by pipdig